Päiväkotipäivinä iltaisin ihmettelee sitä energian määrää pojalla, myöskin sitä höpötyksen määrää. Itse kun haluaisi nollata ne aivot edes vähäksi aikaa sohvalle niin ei..kohta tulee innokas oivaltaja kysymään "äiti mikä tää on?"
Yritän keksiä jonkun yksinkertaisen vastauksen mikä olisi helppo sisäistää ja toistaa. Kohta hän tulee uudestaan kysyy saman. Pidän vastauksen samana.
Ei mene montaa minuuttia kun kolmas kerta iskee! Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kysymystä vaan lapsi toistaa minkä on itse vastannut.
Yritän keksiä jonkun yksinkertaisen vastauksen mikä olisi helppo sisäistää ja toistaa. Kohta hän tulee uudestaan kysyy saman. Pidän vastauksen samana.
Ei mene montaa minuuttia kun kolmas kerta iskee! Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kysymystä vaan lapsi toistaa minkä on itse vastannut.
Tätä samaa kuviota toistetaan usein eri asioiden yhteydessä. Tässä painava syy miksi nauhotan kaikki lempiohjelmani. Ei ole kyse siitä että töllöttäisin päivät televisiota vaan kun/jos tulee "se" hetki että todellakin nollaan aivoni tästä maailmasta, tulisi sieltä mustasta laatikosta jotain miellyttävää katsottavaa. Jottei kuitenkaan ihan uppoutuisi ja sammaloituisi sarjan ajaksi, on "pause" nappulaa painettava useasti..ihan vaan jos pyykit jäi ripustettua, ruoka pöydälle..niin ja kahvia pitää saada..ja vähän jotain naposteltavaa.
Nyt kun "se" hetki on..pikkuinen tuhisee omassa sängyssään alkaa itseänikin unimaa kutsumaan niin hetken jopa ikävöi sitä pientä ääntä joka imaisee kaiken uuden itseensä ja yrittää parhaansa toistaa ja toistaa ja toistaa..
Huomenna siis taas uusiksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti